Tänä vuonna siis mentiin vuokra-auto alla. Citigoon tuli mittariin tuli 2711 km kymmenessä päivässä. Reissun lopun Bremenin suunnan pistokeikka teki tuosta merkittävän osan. Itävallan päiväkeikka sekä Hampurin päivä me ajettiin isäntäperheiden autoilla. Auton vuokrahinnaksi tuli 243 euroa / 10 päivää + 75 euroa toisesta kuljettajasta. Yhteishintana siis 32 euroa / vuorokausi. Huomaa kyllä, että vuokraushinnat ovat Saksassa jonkin verran nousseet takavuosista. Suosittelen varaussivustoksi autovuokrauksiin Finnairin sivustolla olevaa Cartrawler-palvelua, mm siksi että sieltä näkee jo varausvaiheessa mistä vuokraamosta autoa tarjotaan. Lisävakuutuksen olin hankkinut kesän autonvuokrauksiin Insurance4carhire.com -palvelusta.
Lennot Berliiniin ja takaisin kahdelta hengeltä Lufthansalla maksoivat yhteensä 263 €, mutta kuten blogista ilmeni, niin menolentomme olivat eri aikaan. Onnistuimme kuitenkin lähtöselvityksessä sijoittamaan itsemme paluulennolle vierekkäisille jakkaroille.
Bensiinin hinta on Saksassa ollut varsin tarkkaan sama kuin Suomessa, mutta tempoilevampi liikenne saa kulutuksen nousemaan suomalaista uneliasta liikennettä korkeammaksi.
Saksassa vietimme kaikkiaan viidessä hotellissa kuusi hotelliyötä, keskihinta noin 75 euron paikkeilla aamiaisineen. En valinnut hotelleja ensisijaisesti hinnan mukaan, sillä maaseudun gasthouseissa olisi päässyt paljon edullisemmin. Koska kohteiksi oli valittu kaupunkeja, niin pyrin löytämään kävelymatkan päässä kaupunkikeskustoista olevia pieniä hotelleja. Suosittelen Booking.com -palvelua hotellivarauksiin. Booking.comin etuja on mm mukava karttamoodi, josta hotellin valinta sijainnin mukaan on helppoa, hotelliarvosteluja on paljon ja useamman varauksen hallinnointi on kätevää. Joskus hotellin saattaisi saada suoraan hotellista tai ketjusta varaamalla edullisemmin, mutta juuri edellä mainittu hallinnointi kääntää vaakakupin näissä ulkomaanvarauksissa Booking.comin eduksi.
Heikoin esitys ja samalla vuorokautta kohden halvin hinta oli Easyhotel Berliinissä. Huone oli pienin kahden hengen huone, missä olen koskaan ollut, mutta suihkuratkaisu oli innovatiivinen.Berliinistä on ylipäätään aika vaikea löytää edullista hotellia. Edullisin pää on poikkeuksetta hostelleja jaetuulla kylpyhuoneella.
Rothenburgissa majoittumamme Hotel Klingentor oli unelma jo vastaanotosta lähtien. Olen jokseenkin varma, että jos/kun seuraavan kerran noille suunnille eksyy, niin tuon pyrin valitsemaan yöpaikaksi.
Matkan aikana totesimme taktiikkamme hieman liian suorituskeskeiseksi. Yöpaikat pitäisi valita siten, että viipyisi aina yhdessä paikassa vähintään kaksi yötä peräkkäin. Näin kaupunkipäivät ja ajopäivät vuorottelisivat.
Muutoin matkamme oli onnistunut; näimme ne kohteet jotka olimme suunnitelleet. Yksittäiset päivämatkat jäivät kohtuullisiksi paria viimeistä päivää lukuunottamatta. Kalustotappioita ei syntynyt ja matkalaukut olivat täynnä palatessamme Suomeen.
Jotenkin onnistuimme tällä kerralla välttämään kaikki hyvät saksalaistyyppiset ravintolat ja niiden sijasta jouduimme lähes poikkeuksetta Italialaiseen ravintolaan. Kaupunkiravintolat urbanisoituvat siis Saksassakin hiljalleen hajuttomiksi ja mauttomiksi standardisyöttölöiksi.
- - -
Posti toi perässä vielä terveiset Saksasta 9.9.2013. Olimme ajaneet nopeusvalvontakameraan 12.8.2013, 50 kmh rajoitusalueella peräti 58 kmh, josta maksumääräys on 15 €.
maanantai 19. elokuuta 2013
lauantai 17. elokuuta 2013
Linnut lentää kotiin
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Nautimme jääkaapin tyhjäksi aamupalasta,
pakkasimme laukut suurinpiirtein lentokuntoon ja punnitsimme laukkujen
painoja, että mahtuvat marginaaleihin. Hyvästien jälkeen oli aika
siirtyä tien päälle. Ensin janoisen pikkuautomme (Skoda Citigo) tankki
täyteen läheisellä huoltoasemalla, bensiinillä jonka hintaero Suomeen
oli vain joitain senttejä.
Täydellä tankilla suunnistimme Berliinin suuntaan lähtevälle moottoritielle. Ajomatkaa oli luvassa lähes 400 kilometriä ja aikaa oli iltapäivään. Hannoverin paikkeilla oli jonkin verran tietöitä, mutta muutoin ajo sujui leppoisasti (Natashan mielestä välillä liiankin leppoisasti, apumiehen paikalta kuului aina välillä komentoja painaa kaasua...). Yksi hollantilainen sotilasajoneuvo-kolonna ohitettiin kahteen kertaan. Mokomat ehtivät sivuuttaa meidät pysähtyessämme huoltoasemalle pissitauolle.
Ajettuamme hyvän matkaa entisen DDR:n puolelle, Magdeburgin paikkeilla soimme itsellemme pidemmän tauon. Valitettavasti tällä "ABC"-asemalla ei hirveästi ollut lounasvaihtoehtoja jotka olisivat houkutelleet, niinpä valitsimme nice 'n' easy Burger King -mättöaterian. Elää sitä silläkin.
Berliiniin saavuttaessa ruuhkat tulivat vastaan läntisellä kehätiellä - itseasiassa ihan samassa kohtaa kuin missä olin jonotellut edellisenäkin vuonna. Onneksi Tegeliin pääsi kääntymään varsin pian, jolloin vapauduimme ruuhkasta. Koska hyvin suunnitellussa aikataulussamme oli vielä tunnin verran "löysää", niin kieppasimme hieman lentokentältä poispäin ja kävimme vielä Aldin kautta tuliaisostoksilla. Saimme vielä tungettua ostoksemme jollain lailla matkalaukkuihin. Lopuksi vielä huoltoasemalta tankki täyteen, auto palautuspisteeseen ja laukut kantoon.
Koska laukkujen jättöpiste oli auki, niin työnsimme ne samantein hihnalle ja siirryimme turvatarkastuksen taakse odottelemaan konettamme. Kone tuli ihan ajallaan ja Lufthansan siivin palasimme iltalennolla Helsinkiin. Ei ole aikoihin tullut saavuttua Helsingin ykkösterminaaliin, niinpä pyörimme hetken ihmettelemässä että minnekäs ne laukut oikein tulevat, mutta löytyihän sekin pienen käytävän mittailemisen jälkeen.
Nyt tarvitsisi hieman lomaa :)
Täydellä tankilla suunnistimme Berliinin suuntaan lähtevälle moottoritielle. Ajomatkaa oli luvassa lähes 400 kilometriä ja aikaa oli iltapäivään. Hannoverin paikkeilla oli jonkin verran tietöitä, mutta muutoin ajo sujui leppoisasti (Natashan mielestä välillä liiankin leppoisasti, apumiehen paikalta kuului aina välillä komentoja painaa kaasua...). Yksi hollantilainen sotilasajoneuvo-kolonna ohitettiin kahteen kertaan. Mokomat ehtivät sivuuttaa meidät pysähtyessämme huoltoasemalle pissitauolle.
Ajettuamme hyvän matkaa entisen DDR:n puolelle, Magdeburgin paikkeilla soimme itsellemme pidemmän tauon. Valitettavasti tällä "ABC"-asemalla ei hirveästi ollut lounasvaihtoehtoja jotka olisivat houkutelleet, niinpä valitsimme nice 'n' easy Burger King -mättöaterian. Elää sitä silläkin.
Berliiniin saavuttaessa ruuhkat tulivat vastaan läntisellä kehätiellä - itseasiassa ihan samassa kohtaa kuin missä olin jonotellut edellisenäkin vuonna. Onneksi Tegeliin pääsi kääntymään varsin pian, jolloin vapauduimme ruuhkasta. Koska hyvin suunnitellussa aikataulussamme oli vielä tunnin verran "löysää", niin kieppasimme hieman lentokentältä poispäin ja kävimme vielä Aldin kautta tuliaisostoksilla. Saimme vielä tungettua ostoksemme jollain lailla matkalaukkuihin. Lopuksi vielä huoltoasemalta tankki täyteen, auto palautuspisteeseen ja laukut kantoon.
Koska laukkujen jättöpiste oli auki, niin työnsimme ne samantein hihnalle ja siirryimme turvatarkastuksen taakse odottelemaan konettamme. Kone tuli ihan ajallaan ja Lufthansan siivin palasimme iltalennolla Helsinkiin. Ei ole aikoihin tullut saavuttua Helsingin ykkösterminaaliin, niinpä pyörimme hetken ihmettelemässä että minnekäs ne laukut oikein tulevat, mutta löytyihän sekin pienen käytävän mittailemisen jälkeen.
Nyt tarvitsisi hieman lomaa :)
torstai 15. elokuuta 2013
Hampuri
Torstaipäiväksi ohjelmassamme oli Hampurin kierros Alexin kanssa. Ensin suunniteltiin, että menemme Bremenistä junalla, mutta lopulta päädyimme aikataulu- ja hintasyistä oman auton käyttöön.
Bremenin kohdalla ja parissa kohtaa Hampurin suuntaan oli ruuhkaa tietöistä johtuen, mutta ei kuitenkaan mitään toivotonta Stau:ta. Ensimmäiseksi kävimme vilkaisemassa Airbussin Hampurin tehtaita, joiden edessä on katselupaikka. Siellä näyttikin olevan spotteripäivystys paikalla heti aamusta alkaen.
Hampurissa ajoimme kaupan parkkihalliin ja jalkauduimme kadulle. Hetki pyörittiin kadunkulmassa ja haettiin suuntaan kännykkänavigaattoreilla. Ensimmäiseksi suunnistettiin kanaalin rannalle, ja siitä edelleen St. Nikolain kirkon raunioiden luo. Kirkon mustunut torni on jätetty sodan tuhojen muistomerkiksi. Sinne pääsi muutamalla eurolla hissillä ylös katsomaan maisemia.
Jatkoimme matkaa raatihuoneentorille, jossa nautimme pientä evästä ja sen jälkeen menimme Neuer Wall -katua pitkin kohti Elben rantaa, Edellä mainitulla kadulla on muuten sellaisen hintatason liikkeitä, että niissä ei tarvitse väentungoksessa penkoa alennuskoreja.
Kun saavuimme St. Pauli-Landungsbrückeniin, ihailimme jokimaisemaa. Emme kuitenkaan lähteneet jokiristeilylle, vaan menimme Sankt Pauli - Elbtunneliin, joka on nähtävyys sinänsä. Vuonna 1911 avattu tunneli menee Elb-joen alitse, 24 metriä joen pinnan alapuolella. Molemmissa päissä on hissijärjestelmä, jossa jopa henkilöauto voi mennä. Kävelimme yli 400 metrisen tunnelin läpi päästä päähän muiden ihmettelijöide, lukuisten polkupyörien ja muutaman auton joukossa.
Kun nousimme jälleen ylös tunnelista, suuntasimme alakulttuureiden pariin. Kävimme ihmettelemässä Reepebahnin huvien sisäänkäyntejä ja mainoksia. Jossain määrin ihmettelimme, kun siellä kierteli myös lapsiperheitä katsomassa "nähtävyyksiä". Illan valoissa paikka on varmasti vielä näyttävämpi, mutta saihan siihen jonkinlaisen tuntuman näinkin.
Olimme päivän mittaa valuneet sen verran pitkälle kaupungin katuja, että takaisin autolle piti kävellä melkein viisi kilometriä. Koko päivän mittainen pysäköinti kauppakeskuksen parkkihallissa maksoi 10€, lienee kallein pysäköintimaksu mitä olemme Saksassa maksaneet. Tarkastimme taas fiksut reitit kaupungista ulos, että ei tarvitsisi ruuhkissa seisoa turhaan, ja siinä onnistuttiinkin varsin hyvin. Bremenin suuntaan oli toki samat tietyöt kuin tullessa.
Palattuamme kävimme vielä illallisella Alte Wassermühlessä.
 |
| Finkenwerderin katselupaikka Airbussin tehtaille |
 |
| Infotaulutkin oli |
Bremenin kohdalla ja parissa kohtaa Hampurin suuntaan oli ruuhkaa tietöistä johtuen, mutta ei kuitenkaan mitään toivotonta Stau:ta. Ensimmäiseksi kävimme vilkaisemassa Airbussin Hampurin tehtaita, joiden edessä on katselupaikka. Siellä näyttikin olevan spotteripäivystys paikalla heti aamusta alkaen.
 |
| Hampuria St. Nikolain tornista |
 |
| Sodan jälkeen näkymä on ollut vähän lohduttomampi |
Hampurissa ajoimme kaupan parkkihalliin ja jalkauduimme kadulle. Hetki pyörittiin kadunkulmassa ja haettiin suuntaan kännykkänavigaattoreilla. Ensimmäiseksi suunnistettiin kanaalin rannalle, ja siitä edelleen St. Nikolain kirkon raunioiden luo. Kirkon mustunut torni on jätetty sodan tuhojen muistomerkiksi. Sinne pääsi muutamalla eurolla hissillä ylös katsomaan maisemia.
Jatkoimme matkaa raatihuoneentorille, jossa nautimme pientä evästä ja sen jälkeen menimme Neuer Wall -katua pitkin kohti Elben rantaa, Edellä mainitulla kadulla on muuten sellaisen hintatason liikkeitä, että niissä ei tarvitse väentungoksessa penkoa alennuskoreja.
Kun saavuimme St. Pauli-Landungsbrückeniin, ihailimme jokimaisemaa. Emme kuitenkaan lähteneet jokiristeilylle, vaan menimme Sankt Pauli - Elbtunneliin, joka on nähtävyys sinänsä. Vuonna 1911 avattu tunneli menee Elb-joen alitse, 24 metriä joen pinnan alapuolella. Molemmissa päissä on hissijärjestelmä, jossa jopa henkilöauto voi mennä. Kävelimme yli 400 metrisen tunnelin läpi päästä päähän muiden ihmettelijöide, lukuisten polkupyörien ja muutaman auton joukossa.
 |
| Elbtunnelin hissistö |
 |
| Tunnelissa |
 |
| Pinnan alla |
Kun nousimme jälleen ylös tunnelista, suuntasimme alakulttuureiden pariin. Kävimme ihmettelemässä Reepebahnin huvien sisäänkäyntejä ja mainoksia. Jossain määrin ihmettelimme, kun siellä kierteli myös lapsiperheitä katsomassa "nähtävyyksiä". Illan valoissa paikka on varmasti vielä näyttävämpi, mutta saihan siihen jonkinlaisen tuntuman näinkin.
 |
| Viihdekatua |
 |
| Jokaiseen makuun |
 |
| Pankkiautomaattikin on hengessä mukana |
Olimme päivän mittaa valuneet sen verran pitkälle kaupungin katuja, että takaisin autolle piti kävellä melkein viisi kilometriä. Koko päivän mittainen pysäköinti kauppakeskuksen parkkihallissa maksoi 10€, lienee kallein pysäköintimaksu mitä olemme Saksassa maksaneet. Tarkastimme taas fiksut reitit kaupungista ulos, että ei tarvitsisi ruuhkissa seisoa turhaan, ja siinä onnistuttiinkin varsin hyvin. Bremenin suuntaan oli toki samat tietyöt kuin tullessa.
Palattuamme kävimme vielä illallisella Alte Wassermühlessä.
Pitkä taival pohjoiseen
Edessä oli matkaltaan pitkähkö reissupäivä. Alunperin suunnitelmana oli ajaa pikku hiljaa lähemmäs Berliiniä, mutta kesäkuussa muutimme suunnitelmaa, ja päätimme käydä vielä pikavisiitillä Bremenissä, tai oikeastaan Delmenhorstissa Bremenin kupeessa, Milan ja Alexin luona.
Eisenachista ei oikein suoraan pääse millekään moottoriväylälle, joten valitsimme reitiksi pienemmän tien, jota kautta lopulta pääsee moottoritielle nro 7. Olimme edellisenä päivänä miettineet strategiaa tälle keskiviikkopäivälle. Ensin ajoimme hivenen ruuhkaisen Hannoverin keskustaan, jätin Natashan kyydistä kävelykadun kulmalle ja Natasha painui shoppailemaan. Itse käänsin auton takaisin keskustasta etelään, Hannoverin messukeskuksen tuntumaan, jossa on Luftfahrt Museum Hannover Laatzen. Kiertelin museon läpi parissa tunnissa ja palasin keskustaan, etsiydyin parkkihalliin ja menin kävelleen kävelykadulle, jossa tapasimme jälleen.
Päivä oli jo puolessa välissä, niin etsimme hetken ruokapaikkaa - ja ei liene yllätys että menimme jälleen erääseen Italialaistyyppiseen ravintolaan. Täällä oli nykyaikainen meininki, ovelta työnnettiin kouraan magneettikortti ja eri tiskeiltä voi valita haluamansa syötävät ja juotavat, jotka maksettiin ovella poistuttaessa. Näppärää.
Hannoverin jälkeen oli edessä pitkähkö ajomatka kohti Bremeniä. Matka sujui oikein mukavasti, mutta Bremenin kohdilla olevia tietyömaita kierreltiin hieman, kun navigaattori varoitti ruuhkista.
Delmenhorstiin saavuttaessa kävimme hakemassa pientä evästä Aldista ja olimme tismalleen arvioituun aikaan perillä. Vietimme iltaa pihalla grillaten.
Eisenachista ei oikein suoraan pääse millekään moottoriväylälle, joten valitsimme reitiksi pienemmän tien, jota kautta lopulta pääsee moottoritielle nro 7. Olimme edellisenä päivänä miettineet strategiaa tälle keskiviikkopäivälle. Ensin ajoimme hivenen ruuhkaisen Hannoverin keskustaan, jätin Natashan kyydistä kävelykadun kulmalle ja Natasha painui shoppailemaan. Itse käänsin auton takaisin keskustasta etelään, Hannoverin messukeskuksen tuntumaan, jossa on Luftfahrt Museum Hannover Laatzen. Kiertelin museon läpi parissa tunnissa ja palasin keskustaan, etsiydyin parkkihalliin ja menin kävelleen kävelykadulle, jossa tapasimme jälleen.
 |
| Dornier Do28D-2 |
 |
| Focke Wulf Fw190A-8 |
 |
| Focke Wulf Fw-44J Stieglitz, huomaa että kone on Suomen tunnuksissa! |
 |
| General der Jagdflieger, Adolf Galland |
Päivä oli jo puolessa välissä, niin etsimme hetken ruokapaikkaa - ja ei liene yllätys että menimme jälleen erääseen Italialaistyyppiseen ravintolaan. Täällä oli nykyaikainen meininki, ovelta työnnettiin kouraan magneettikortti ja eri tiskeiltä voi valita haluamansa syötävät ja juotavat, jotka maksettiin ovella poistuttaessa. Näppärää.
 |
| Museon toiletissa oli tällainen etsintäkuulutus |
 |
| Pisuaarin luona |
Hannoverin jälkeen oli edessä pitkähkö ajomatka kohti Bremeniä. Matka sujui oikein mukavasti, mutta Bremenin kohdilla olevia tietyömaita kierreltiin hieman, kun navigaattori varoitti ruuhkista.
Delmenhorstiin saavuttaessa kävimme hakemassa pientä evästä Aldista ja olimme tismalleen arvioituun aikaan perillä. Vietimme iltaa pihalla grillaten.
Back to the DDR
 |
| Mukava hotellihuoneemme |
 |
| Stammheimin museossa oli vielä täysi sota |
 |
| Korkkareista tuttu kulkuneuvo |
 |
| Erinäisiä nykyaikaisempia vihanpitovälineitä |
Natasha jäi autoon odottelemaan. Sisään maksoi 6 euroa. Sanoin että menee puolisen tuntia - mutta sen laajuus vähän yllätti, että piti suurinpiirtein juoksujalkaa tsekata mielenkiintoisimman näköiset kohteet ja lähteä jatkamaan matkaa. Reitti vei eteenpäintoiseen pieneen kylään, Hassfurt, ja siellä pienlentokentältä kävin vielä etsimässä hallien välissä olleen Starfighterin.
Tämän jälkeen palattiin moottoritielle, ja koska lähistöllä ainoa isompi kaupunki oli Schweinfurt, niin ajoimme sen keskustaan. Autolle löydettiin paikka Kaufhofin parkkihallista, ja kävelykatu oli ihan kulman takana. Natasha tarkasti parin liikkeen valikoimia ja minä tyydyin pidättelemään pientä tihkusadetta kävelykadun laidalla liikkeiden markiisin alla. Koska edessä oli vielä jonkin verrran ajotaivalta ennen seuraavaa yöpaikkaa, niin kävimme pienessä leipomo-kahvilassa syömässä pientä evästä ennen matkanteon jatkamista. Schweinfurt -nimisessä paikassa kun olimme, niin kadulla oli hieman normaalia isompi "betoniporsas".
Kaupungista päästyämme moottoritielle, mieleen palasi, että meidän olisi pitänyt tankata kaupungissa. Koska kylttien mukaan seuraavalle huoltoasemalle oli melko paljon matkaa ja ajotietokoneen toimintasäde ei juuri enempää ennustanut, niin otimme ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä pois moottoritieltä ja aloimme etsiä lähikylistä huoltoasemaa. Ja sehän ei tietenkään meinannut löytyä millään. Kun sitten käännyimme takaisin Schweinefurtin suuntaan, huoltoasema tuli vastaan parin kilometrin ajon jälkeen.
Seuraava reittietappi osui suoraan matkan varrelle. Meiningen nimisessä kaupungissa oli karttaan merkitty Schloss Elisabethenburg. Se osoittautui paikan päällä enemmänkin palatsiksi. Kiersimme linnan puistoa ympäri, mutta emme menneet sisään. Ainoastaan kurkistimme sisäpihalle, kun tihkusade jälleen osoitti voimistumisen merkkejä. Niinpä jatkoimme matkaa.
 |
| Elisabethenburg |
 |
| Elisabethenburg |
Loppumatka oli pientä kylätietä, halki maaseudun, rekkojen perässä madellen ja välillä urku auki hidasteet ohittaen. Eisenachin eteläpuolella tiet menevät läpi tiheän metsikön, kyseessä on Naturpark Thüringen Wald, jossa näyttäisi olevan paljon ulkoilureittejä, vesiputouksia ja näköalapaikkoja.
Hotellimme - tai oikeastaan pieni majatalo, Villa Bomberg, oli hieman ennen kaupunkia, vanhahkon näköisessä huvilakaupunginosassa. Hetken ovikellon soittelun jälkeen isäntä avasi meille oven ja osoitti meille eräänlaisen kellarihuoneen, jossa toki tilaa riitti meille molemmille. Kaksi huonetta, eteinen sekä suuri kylpyhuone poreammeella. Päätimme testata poreammeen illemmalla.
Kun olimme lähdössä kaupungille isäntä työnsi kouraamme suuren sateenvarjon.
Ensin menimme autolla paikkakunnan merkittävämpään nähtävyyteen, Wartburgin linnaan. Se on korkealla mäellä kaupungin yllä. Mukavaa on, että siellä on varsin runsaasti pysäköintitilaa ihan linnan tuntumassa.
Mikä linna!!! Emme käyneet täälläkään varsinaisesti sisällä, mutta siellä on yksi linnan torni, jonne pääsee pienellä maksulla kääntöportista. Näkymät on henkeäsalpaavat. Linna on Unescon maailmanperintölistalla, eikä syyttä. Vaikka oli jo alkuilta, niin oli kiva että linnan alueelle pääsi vapaasti.
 |
| Schloss Wartburg |
 |
| Eisenach |
 |
| Wartburg |
 |
| Linnan yhteydessä oleva hotelli |
Pitkän päivän iltana menimme vielä kävelleen Eisenachin keskustaan etsimään ruokapaikkaa ja aikamme etsittyämme löysimme muutaman kohtuullisen ehdokkaan, josta valitsimme taas - yllätys yllätys Italia-henkisen pizzapaikan La Grappa. Tai olihan se pakko mennä, kun edustalla olleessa vitriinissä oli kuvia arvovieraista, joita paikassa on käynyt, kuten David Hasselhoff :D. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Illan viimeisenä haasteena meillä oli poreamme, jonka Natasha ansiokkaasti täytti ja viritteli tuikut ympäriinsä. Aikamme lilluttuamme poreissa olimme valmiita yöpuulle, mutta poreammeen nappulatekniikka meinasi muodostua hieman haasteelliseksi, kun emme meinanneet saada poreammeen täyttymistä loppumaan millään. Aikamme kylppäriä vedellä valeltuamme Natasha sai jostain tulvan loppumaan. Varsin kummallinen laitos.
Mieleenpainuvaa Eisenachista: Vähän ravintoloita ja iltaelämää, hylättyjä taloja, DDR:n aikaisia rakennuksia ja muistomerkkejä.
tiistai 13. elokuuta 2013
Rothenburg ob der Tauber
Rothenburg ob der Tauber - siis punamuurinen kaupunki Tauber-joen yllä.
Kun saavuimme kaupunkiin moottoritietä tasankojen halki, ei kaupunki näyttänyt missään mielessä erikoiselle. Mutta hyvä ensivaikutelma tuli välittömästi saavuttuamme hotellimme kulmalle. Isäntäväki totesi, että ahaa - te olette varmaan se herrasväki suomesta, olkaa hyvä ja ajakaa sisäpihalle, ja osoitti meille parkkipaikan. Seuraavaksi saimme lyhyen opastuksen että mistä vanhaan kaupunkiin pääsee ja mitä sieltä kannattaa etsiä. Muistipa hän mainita myös, että kaupungissa on joulukauppa, jossa on joulu ympäri vuoden. En voinut olla toteamatta siihen, että joulupukki muuten asuu Suomessa.
Kun kapusimme huoneeseemme, niin ah - se oli aivan ihana, suorastaan ylellinen. Lähdimme siitä pienen virkistäytymisen jälkeen kartta kourassa kohden yhtä kaupungin porteista. Heti portin jälkeen huomasimme, että täällä onkin mielenkiintoiset portaat ylös muurille. Rothenburg o.d. Tauberin muurivarustuksella kulkee kävelyreitti muurin päällä, milloin hieman korkeampana, toisinaan hieman matalampana. Kävelimme myös muurin tuntumassa olevalle puistoalueelle, josta oli hienot näkymät Tauber -joelle. Lisäksi sieltä näki pitkän pätkän kaupungin muuria, jossa pilkistää torneja tasaisin välein.
Kun olimme puoli kaupunkia kiertäneet, pistäydyimme keskustassa muutamassa matkamuistoliikkeessä ja kävimme syömässä - jälleen kerran italialaisravintolassa. Samassa pöydässä istui kaksi naista, jotka puhuivat keskenään englantia, toinen vaikutti skandinaaville ja toinen italialaiselle. Kun olimme lopettelemassa ateriointiamme, pöytään tuli myös japanilaisiksi tulkitsemamme pariskunta, joiden mukanaan kantamat jouluostokset herättivät meissä muissa saman pöydän äärellä olleissa suurta hilpeyttä, keskellä elokuuta.
Jos yhden kaupungin näistä sadoista kauniista ja komeista vanhoista kaupungeista, joita Saksa on pullollaan, haluaa nähdä vielä uudelleen, niin se on Rothenburg o. d. Tauber. Suosittelen!
 |
| Muurien ympäröimä Rothenburg |
Kun saavuimme kaupunkiin moottoritietä tasankojen halki, ei kaupunki näyttänyt missään mielessä erikoiselle. Mutta hyvä ensivaikutelma tuli välittömästi saavuttuamme hotellimme kulmalle. Isäntäväki totesi, että ahaa - te olette varmaan se herrasväki suomesta, olkaa hyvä ja ajakaa sisäpihalle, ja osoitti meille parkkipaikan. Seuraavaksi saimme lyhyen opastuksen että mistä vanhaan kaupunkiin pääsee ja mitä sieltä kannattaa etsiä. Muistipa hän mainita myös, että kaupungissa on joulukauppa, jossa on joulu ympäri vuoden. En voinut olla toteamatta siihen, että joulupukki muuten asuu Suomessa.
 |
| Raatihuoneentori |
 |
| Puisto |
Kun kapusimme huoneeseemme, niin ah - se oli aivan ihana, suorastaan ylellinen. Lähdimme siitä pienen virkistäytymisen jälkeen kartta kourassa kohden yhtä kaupungin porteista. Heti portin jälkeen huomasimme, että täällä onkin mielenkiintoiset portaat ylös muurille. Rothenburg o.d. Tauberin muurivarustuksella kulkee kävelyreitti muurin päällä, milloin hieman korkeampana, toisinaan hieman matalampana. Kävelimme myös muurin tuntumassa olevalle puistoalueelle, josta oli hienot näkymät Tauber -joelle. Lisäksi sieltä näki pitkän pätkän kaupungin muuria, jossa pilkistää torneja tasaisin välein.
Kun olimme puoli kaupunkia kiertäneet, pistäydyimme keskustassa muutamassa matkamuistoliikkeessä ja kävimme syömässä - jälleen kerran italialaisravintolassa. Samassa pöydässä istui kaksi naista, jotka puhuivat keskenään englantia, toinen vaikutti skandinaaville ja toinen italialaiselle. Kun olimme lopettelemassa ateriointiamme, pöytään tuli myös japanilaisiksi tulkitsemamme pariskunta, joiden mukanaan kantamat jouluostokset herättivät meissä muissa saman pöydän äärellä olleissa suurta hilpeyttä, keskellä elokuuta.
 |
| Rothenburgin katuja |
Jos yhden kaupungin näistä sadoista kauniista ja komeista vanhoista kaupungeista, joita Saksa on pullollaan, haluaa nähdä vielä uudelleen, niin se on Rothenburg o. d. Tauber. Suosittelen!
maanantai 12. elokuuta 2013
Korkeakulttuurikohteita
Maanantai aamulla pakkasimme laukkumme, hyvästelimme isäntäväen ja hyppäsimme taas tien päälle.
Otimme suuntaa pikku hiljaa pohjoista kohti. Päivän ensimmäiseksi kohteeksi olimme valinneet hieman Ulmista pohjoiseen, Geislingen -nimisen kaupungin tuntumassa olevan linnanraunion. Ensin Stuttagartiin menevällä tiellä - tällä kertaa onneksi vastaantulevalla kaistalla olleen, 13 kilometriä pitkän staun ohitettuamme käännyimme tasaiselle ylätasangolle, ja sen viljavia peltoja hetken katseltuamme tulimme yhtäkkisesti suuren jokilaakson reunalle. Tien tuntumassa oli linna rauniot (Helfenstein) todella ilmavassa paikassa. Näkymää oli 300 astetta joka suuntaan, Geislingenin kaupunki hienosti linnan alla pari sataa metriä alempana.
Jatkoimme Fils -joen laaksoa eteenpäin, ja katselimme kaukaa jännän näköistä kylää korkean kukkulan rinteellä. Joitakin kymmeniä kilometrejä ajettuamme - huomasimme, että itse asiassa meidän seuraava kohteemme on juuri tuossa erikoisen näköisessä paikassa olevassa kylässä.
Koko kylä oli paikan päällä todettuna aikamoisessa rinteessä, ja etsittyämme turhaan autolle pysäköintipaikkaa muun muassa kirkon pihalta, piti tyytyä ajamaan alemmas tähän pikkukaupunkiin. Käytimme paikalla olleen ilmaisen toiletin (sangen harvinaista Saksassa) palveluja hyväksi ja sitten seurasi reisi-pakara -harjoitusta, kun kiipesimme ylhäällä olleelle linnoitukselle - tai siis sille mitä siitä oli jäljellä. Linnoituksesta oli vain joitain muurin rippeitä olemassa, mutta muutoin paikka oli jälleen loistava. Näkymät oli huipulta melkein 360 astetta. Paikka tottelee nimeä Hohenstaufen.
Täältä jatkoimme edelleen hieman pohjoisemmaksi, seuraava isompi kaupunki oli Schwäbich Gmünd, jonne pysähdyimme ruokailutarkoituksessa. Aikamme kävelykeskustaa etsittyämme se löytyi ja nautimme terassilla pastaa ja pizzaa. Menee tämä reissu melko italialaisen ruoan merkeissä.
Seuraavaksi törmäsimme pieneen kaupunkiin nimeltään Vellberg. Se oli myös rakennettu linnoituksen ympärille. Erikoispiirteenä oli, että linnna muurin sisällä oleviin, kivin pimeisin käytäviin pääsi sisään suoraan kadulta.
Tämän linnasta - linnaan kierroksen jälkeen olikin aika suunnata kohti yöpaikkaa Rothenburg ob der Tauberin kaupunkiin. Siitä seuraavaksi lisää.
Otimme suuntaa pikku hiljaa pohjoista kohti. Päivän ensimmäiseksi kohteeksi olimme valinneet hieman Ulmista pohjoiseen, Geislingen -nimisen kaupungin tuntumassa olevan linnanraunion. Ensin Stuttagartiin menevällä tiellä - tällä kertaa onneksi vastaantulevalla kaistalla olleen, 13 kilometriä pitkän staun ohitettuamme käännyimme tasaiselle ylätasangolle, ja sen viljavia peltoja hetken katseltuamme tulimme yhtäkkisesti suuren jokilaakson reunalle. Tien tuntumassa oli linna rauniot (Helfenstein) todella ilmavassa paikassa. Näkymää oli 300 astetta joka suuntaan, Geislingenin kaupunki hienosti linnan alla pari sataa metriä alempana.
 |
| Burg Helfenstein |
 |
| Geislingen |
Jatkoimme Fils -joen laaksoa eteenpäin, ja katselimme kaukaa jännän näköistä kylää korkean kukkulan rinteellä. Joitakin kymmeniä kilometrejä ajettuamme - huomasimme, että itse asiassa meidän seuraava kohteemme on juuri tuossa erikoisen näköisessä paikassa olevassa kylässä.
Koko kylä oli paikan päällä todettuna aikamoisessa rinteessä, ja etsittyämme turhaan autolle pysäköintipaikkaa muun muassa kirkon pihalta, piti tyytyä ajamaan alemmas tähän pikkukaupunkiin. Käytimme paikalla olleen ilmaisen toiletin (sangen harvinaista Saksassa) palveluja hyväksi ja sitten seurasi reisi-pakara -harjoitusta, kun kiipesimme ylhäällä olleelle linnoitukselle - tai siis sille mitä siitä oli jäljellä. Linnoituksesta oli vain joitain muurin rippeitä olemassa, mutta muutoin paikka oli jälleen loistava. Näkymät oli huipulta melkein 360 astetta. Paikka tottelee nimeä Hohenstaufen.
 |
| Maisemia Hohenstaufenista Stuttgartin suunnille |
 |
| Hohenstaufhenin päällä oli muistokivi, jossa oli paikkakunnan hallitsijoita vähän varhaisemmilta ajoilta |
 |
| Köynnökset loisii puun rungolla |
 |
| Höhenstaufen |
Täältä jatkoimme edelleen hieman pohjoisemmaksi, seuraava isompi kaupunki oli Schwäbich Gmünd, jonne pysähdyimme ruokailutarkoituksessa. Aikamme kävelykeskustaa etsittyämme se löytyi ja nautimme terassilla pastaa ja pizzaa. Menee tämä reissu melko italialaisen ruoan merkeissä.
 |
| Schwäbich Gmünd |
 |
| Vellberg |
Tämän linnasta - linnaan kierroksen jälkeen olikin aika suunnata kohti yöpaikkaa Rothenburg ob der Tauberin kaupunkiin. Siitä seuraavaksi lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)