Back to the DDR

Mukava hotellihuoneemme

Tiistaiaamuna emme edellisen illan ajatuksista huolimatta jaksaneet enää mennä kiertelemään Rothenburgin katuja, vaan mainion aamiaisen ja pakkailujen jälkeen siirryimme taas kumipyörille. Autobahnia nro 7 kohti pohjoista, liikenne oli varsin hiljaista.Wurzburgin tuntumassa vaihdoimme hetkeksi itään vievälle moottoritielle ja siitä siirryimme pienemmille teille. Ensimmäinen kohde oli Stammheim-niminen pikkukylä, jossa piti jälleen olla muutama "raato". Jep - olihan siellä - siellä oli kokonainen, varsin hyvin varusteltu sotamuseo, http://www.museum-stammheim.de

Stammheimin museossa oli vielä täysi sota

Korkkareista tuttu kulkuneuvo

Erinäisiä nykyaikaisempia vihanpitovälineitä

 
Natasha jäi autoon odottelemaan. Sisään maksoi 6 euroa. Sanoin että menee puolisen tuntia - mutta sen laajuus vähän yllätti, että piti suurinpiirtein juoksujalkaa tsekata mielenkiintoisimman näköiset kohteet ja lähteä jatkamaan matkaa. Reitti vei eteenpäintoiseen pieneen kylään, Hassfurt, ja siellä pienlentokentältä kävin vielä etsimässä hallien välissä olleen Starfighterin.

Tämän jälkeen palattiin moottoritielle, ja koska lähistöllä ainoa isompi kaupunki oli Schweinfurt, niin ajoimme sen keskustaan. Autolle löydettiin paikka Kaufhofin parkkihallista, ja kävelykatu oli ihan kulman takana. Natasha tarkasti parin liikkeen valikoimia ja minä tyydyin pidättelemään pientä tihkusadetta kävelykadun laidalla liikkeiden markiisin alla. Koska edessä oli vielä jonkin verrran ajotaivalta ennen seuraavaa yöpaikkaa, niin kävimme pienessä leipomo-kahvilassa syömässä pientä evästä ennen matkanteon jatkamista. Schweinfurt -nimisessä paikassa kun olimme, niin kadulla oli hieman normaalia isompi "betoniporsas".

Kaupungista päästyämme moottoritielle, mieleen palasi, että meidän olisi pitänyt tankata kaupungissa. Koska kylttien mukaan seuraavalle huoltoasemalle oli melko paljon matkaa ja ajotietokoneen toimintasäde ei juuri enempää ennustanut, niin otimme ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä pois moottoritieltä ja aloimme etsiä lähikylistä huoltoasemaa. Ja sehän ei tietenkään meinannut löytyä millään. Kun sitten käännyimme takaisin Schweinefurtin suuntaan, huoltoasema tuli vastaan parin kilometrin ajon jälkeen.

Seuraava reittietappi osui suoraan matkan varrelle. Meiningen nimisessä kaupungissa oli karttaan merkitty Schloss Elisabethenburg. Se osoittautui paikan päällä enemmänkin palatsiksi. Kiersimme linnan puistoa ympäri, mutta emme menneet sisään. Ainoastaan kurkistimme sisäpihalle, kun tihkusade jälleen osoitti voimistumisen merkkejä. Niinpä jatkoimme matkaa.

Elisabethenburg

Elisabethenburg

Loppumatka oli pientä kylätietä, halki maaseudun, rekkojen perässä madellen ja välillä urku auki hidasteet ohittaen. Eisenachin eteläpuolella tiet menevät läpi tiheän metsikön, kyseessä on Naturpark Thüringen Wald, jossa näyttäisi olevan paljon ulkoilureittejä, vesiputouksia ja näköalapaikkoja.

Hotellimme - tai oikeastaan pieni majatalo, Villa Bomberg, oli hieman ennen kaupunkia, vanhahkon näköisessä huvilakaupunginosassa. Hetken ovikellon soittelun jälkeen isäntä avasi meille oven ja osoitti meille eräänlaisen kellarihuoneen, jossa toki tilaa riitti meille molemmille. Kaksi huonetta, eteinen sekä suuri kylpyhuone poreammeella. Päätimme testata poreammeen illemmalla.

Kun olimme lähdössä kaupungille isäntä työnsi kouraamme suuren sateenvarjon.
Ensin menimme autolla paikkakunnan merkittävämpään nähtävyyteen, Wartburgin linnaan. Se on korkealla mäellä kaupungin yllä. Mukavaa on, että siellä on varsin runsaasti pysäköintitilaa ihan linnan tuntumassa.

Mikä linna!!! Emme käyneet täälläkään varsinaisesti sisällä, mutta siellä on yksi linnan torni, jonne pääsee pienellä maksulla kääntöportista. Näkymät on henkeäsalpaavat. Linna on Unescon maailmanperintölistalla, eikä syyttä.  Vaikka oli jo alkuilta, niin oli kiva että linnan alueelle pääsi vapaasti.

Schloss Wartburg

Eisenach

Wartburg

Linnan yhteydessä oleva hotelli

Pitkän päivän iltana menimme vielä kävelleen Eisenachin keskustaan etsimään ruokapaikkaa ja aikamme etsittyämme löysimme muutaman kohtuullisen ehdokkaan, josta valitsimme taas - yllätys yllätys Italia-henkisen pizzapaikan La Grappa. Tai olihan se pakko mennä, kun edustalla olleessa vitriinissä oli kuvia arvovieraista, joita paikassa on käynyt, kuten David Hasselhoff :D.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Illan viimeisenä haasteena meillä oli poreamme, jonka Natasha ansiokkaasti täytti ja viritteli tuikut ympäriinsä. Aikamme lilluttuamme poreissa olimme valmiita yöpuulle, mutta poreammeen nappulatekniikka meinasi muodostua hieman haasteelliseksi, kun emme meinanneet saada poreammeen täyttymistä loppumaan millään. Aikamme kylppäriä vedellä valeltuamme Natasha sai jostain tulvan loppumaan. Varsin kummallinen laitos.

Mieleenpainuvaa Eisenachista: Vähän ravintoloita ja iltaelämää, hylättyjä taloja, DDR:n aikaisia rakennuksia ja muistomerkkejä.